Ja jalleen kerran vuosi vaihtui ilman maailmanloppua tai muuta mullistavaa. Oli suoraan sanoen aarimmaisen rauhallisesti juhlittu vuodenvaihde. Pekka Korpiniityn sanoin juhlistimme "hillitysti ja arvokkaasti", jos noita adjektiiveja voi meihin nyt ylipaansa yhdistaa... Viime vuonna samaan aikaan olin Zetorissa toissa ja tana vuonna sitten h-hetkella istuimme Zicatela-rannalla Sol-pullot kadessa ja katsoimme ilotulituksia. Sita ennen olimme kotona tuhonneet hieman ruokavarastoja, ja rommivarastoa, ja kayneet muutamalla, mutta kun olimme selvinneet elossa vuoteen 2006 paatimme palata himaan ja menna ajoissa nukkumaan. Kuinka kunnollista!

Nyt kun oikeasti on aika jattaa Puerto niin olo on hieman haikea; onhan taalla vietetty kuitenkin kuukausi, ja tuskin koskaan palaan (paitsi jos musta tulee pro-surffari, mutta mitka on todennakoisyydet?). On niin monta asiaa, joita tulee ikava: Auringonlaskuja omalta parvekkeelta (erityisesti nyt kun lisamaustetta variloistoon tuo alas leijuvat turistit, jotka harrastavat hengenvaarallisen nakoisia laskuvarjohyppyja). Naapurin kirkkoa, jossa joko jokin kellaribandi harjoittelee tai hoilataan Hallelujaa aina kun yrittaa nukkua. Pesulan naista, joka on ehtinyt kertoa mulle koko elamantarinansa pyykkeja odotellessani. Riippumattokauppiaita rannalla. Estebania, lahikahvilan tarjoilijaa jolla on joka ilta uusi turistitytto kierroksessa. La Piedra Iguana-baaria, joka sulkee ovensa vasta kun viimeinen asiakas on ryominyt ulos. Merta ja menoa.

Mutta kaikella on aikansa ja tana yona suuntaamme bussilla paakaupunkiin. Informoin sitten lahitulevaisuudessa millaista on elama suurkaupungissa.