Terveisia vaan kaikkien suurkaupunkien kuninkaasta. Ollaan kavelty taas kilometri tolkulla hammastellen sita, miten tama kaupunki voi jatkua loputtomiin -ja me ollaan pyoritty pelkastaan keskustan alueella, eika nahty edes puolia siitakaan. Kaytiin katsomassa Zocalo (maailman 2. suurin keskusaukio Punaisen Torin jalkeen), Latinalaisen Amerikan isoin kirkko, Diego Riveran seinamaalauksia seka Zona Rosa. Tanaan on tarkoitus sivistaa itseamme lisaa Frida Kahlo-museossa ja lentokentalla, kun Jenny palaa kotiin. Tallainen perus turistitouhu on tervetta vaihtelua Puerton biletykselle ja biitsilla makoilulle, joka alkoi jo -uskokaa tai alkaa siella pakkasessa- kyllastyttaa. Sain passini, vihdoinkin. Kaikki ne kadonneet leimat korvasi se, etta uudessa pasaportessani lukee, etta se on myonnetty Mexicossa. Viisumia en kuitenkaan saanut, koska virkailijat ovat taman viikon lomalla. No, mañana. Vaikka tykkaammekin Mexico Citysta ei taalla voi pitkaan oleilla. Ilmansaasteet ottavat todella koville; paa on jatkuvasti kipea ja hengittaminen sattuu. Useat chilangot eli paakaupunkilaiset suosivatkin Michael Jackson-tyyppista naamaria, ja alan itsekin vakavasti harkita trendin seuraamista. Mutta kuten ennenkin, Starbucks ja Subway lievittavat tuskia. Mutta nyt. jaatavan kylman yon jalkeen on kuuman aamusuihkun aika. Hasta luego!