Joulu on ohi, halleluja! Me selvisimme hengissa, lahestulkoon itkuittakin. Fabulous!

Jouluaaton lainelautailu oli enemmankin ajantappoa kuin suuri surffausnaytos. Paasin toki laudalle seisomaan (jippii, ja olin jaloillani n.sekunnin sadasosan) ja sain sellaisia ruhjeita etta voin sanoa surffanneeni ja ihmiset uskovat kun naytan polviani. Kuitenkin koko ajan mielta vahan masensi, joten vesileikitkaan eivat herattaneet mitaan riemunkiljahduksia. Joulublues. Illalla laitettiin ykkoset paalle ja mentiin saksalaisten kanssa syomaan. Oli aika erilainen jouluaatto, mutta loppujen lopuksi oli ihan nastaa. Ruoan jalkeen suuntasimme kuudestaan hankkimaan kokovartalopuudutusta ja kotiin kontasimmekin vasta auringonnousun jalkeen. Eksoottista, ja paaasia on etta pahin on nyt ohi.

Joulupaiva vietettiin kotona koomaillen ja tulevaisuutta suunnitellen. Uudenvuoden jalkeen on tarkoitus jattaa Puerto ja lahtea paakaupunkiin saattamaan Jennya, aanestamaan ja noutamaan mun passi -saan vihdoinkin paperit enka ole enaa maaton matkaaja. Paula menee kavereidensa kanssa Acapulcoon, mutta me otetaan vuosi 2006 vastaan "kotikaupungissa". Aika on kulunut jarkyttavan nopeasti, vaikka esimerkiksi paivat avokadofarmin kasvimaalla tuntuivatkin kestavan ikuisuuden...

Lahden nyt herattelemaan unikekoja. Alustavasti puhuimme etta tanaan olisi jalleen surffauspaiva mutta pihalla nayttaa pikkaisen myrskyisalta. Mielialaan kylla sopisi sade.