Rauhallinen lomaparatiisi on mennytta! "Salattu satama" on muuttunut meksikolaisten Mallorcaksi. Lempirantamme Carrizalillo, joka on hiljainen, luonnonkaunis poukama kaukana keskustasta, on tuhottu; paikalle on roudattu bussilasteittain paikallisia, jotka kunnioittavat ymparistoa yhta paljon -tai vahan- kuin belizelaismiehet valkoisia naisia. Meresta loytyy kaikkea muovipusseista vaippoihin! Sen lisaksi juhlatunnelmissa riekkuvat meksikolaiset rakastavat metelia, eli rannalle ei voi enaa menna palautumaan pitkaksi venyneen illan jalkeen. Vaikkei Puerto olekaan mikaan boheemien eurooppalaisten ja vanhojen hippien yksinoikeus, olisin suonut paikan sailyvan hieman pidempaan surffareiden ja reppureissaajien sisapiiritietona.

No, sopu sijaa antaa... Paula lahti Acapulcoon eraiden argentiinalaisveljesten matkassa, joita tanne jai skandinaavit kaipailemaan. Kaytiin viela viimeisen kerran surffaamassa, mika oli lahinna saalittava esitys: paasin hadin tuskin pystyyn ja lahinna lilluin laudan paalla valtellen aaltoja. Siiri on meista ainoa, jonka touhua voi kutsua "surffaukseksi", mutta voin treenata kesalla lisaa vaikka Nasijarvessa. Muuten paivaohjelma on ollut perinteisesti laiskotteluun painottunut. Olen jo melko kyllastynyt pelkkaan makoiluun ja odotan innolla Mexico Cityn tarjoamia virikkeita.

Eli vuosi 2005 lahestyy loppuaan, ja aika hyvin se on tullut vietettya ulkomailla. Toivottavasti Suomessa on hyvat hipat vuodenvaihteen kunniaksi, ja olkoot vuosi 2006 entista ehompi. ¡ Feliz año nuevo!