"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", sanoo vanha sananlasku. Kuten kaikille lienee jo selvinnyt, meidan reissu on kaikkea muuta kuin suunniteltu. Tai oli meilla suunnitelma (puolen vuoden tyomatka Meksikoon) mutta me ei olla varsinaisesti menty sen mukaan (paamaaratonta pyorimista Vali-Amerikassa). Oli miten oli, taalla paikan paalla on paljastunut etta olemme armottomasti myohassa mikali haluamme loytaa kohtuuhintaisen kampan kuukaudeksi. Turisti-infon tati kertoi empaattisesti hymyillen, etta mun kilpailijani -rikkaat amerikkalaiskakarat, jotka tulevat Puertoon jouluksi riekkumaan- ovat luottokortteineen ja ennakkovarauksineen etulyontiasemassa. No, talvisodan hengessa mennaan, ei sita olla ennenkaan ensimmaiseen "ei":hin luovutettu...

Hostelli on paljastunut loistavaksi paikaksi lopettaa hardcore kortinpeluu ja alkaa ihan oikeasti taas ottamaan ihmiskontaktia -siis muitakin kuin Paveen ja Sipeen. Taalla on todella laaja valikoima eri ihmistyyppeja; huoneessa oli hollantilainen uskovainen (jostain syysta outo yhdistelma), amerikkalainen bimbo, australialaiset 70-luvulle jamahtaneet surffaripossyttelijat (kulkevat koodinimella Starsky&Hutch) ja joukku muita karikatyyreja. Vastoin antibioottikuurin kayttoohjeita paadyttiin torstaina pelaamaan juomapeleja sekalaisen seurakunnan kanssa (olen oppinut talla matkalla juomaan olutta), mutta meista kolmesta ma olen ehdottomasti ollut vahiten se girl gone wild. Tanaan herasin samaan aikaan kun Siiri ja Paula loysi tiensa hostellille, joten alan tasta pikku hiljaa valmistautua ranta- ja pyykkipaivaan. Kello on siis, hom, puoli kahdeksan...

Eli ollaan palattu elavien kirjoihin ja jahka saadaan taa meidan majoitusongelma ratkaistua niin uskon etta meille tulee varsin vauhdikas joulukuu. Ainakin melko mallikkaasti se on alkanut. Viva Puerto.