Ah, oma rauha! Olen kaivannutkin vapautta kulkea alusvaatteisillani ja kayda vessassa ovi auki. Totta kai oli tavallaan haikeaa hyvastella hostellin kaveriporukka, mutta ei me kuitenkaan muutettu kuin parin minuutin taksimatkan paahan downtownista. Vuokraisanta on aikamoinen hevoskauppias, joka vastaa kaikkiin hintakyselyihin "buen precio". Kampasta on kylla kadehdittavat nakymat; meidan ja meren valissa on vain valtatie (jollette usko niin sivulla http://www.centralsurfshop.com/departamentos.htm loytyy kuvia meidan partsilta). Vessan olen saanut korjata jo muutamaan otteeseen -jos ei mihinkaan muuhun niin ainakin putkimieheksi mussa on ainesta- ja meilla on orastava tuholaisongelma, mutta mikaan ei pilaa iloa omasta kodista. Vaikka kyse onkin vain kolmesta viikosta.

Tupareita ei tullut (tai tuparivieraita, miten sen nyt ottaa) ja viime paivat olemme ottaneet puhtaasti levon kannalta. Talon katto on mainio paikka nakuilla ja ottaa aurinkoa rusketusraitojen "toiselle" puolelle. Olemme jattaneet rannalla kaymisen muutamana paivana valiin -tuskin se sielta mihinkaan katoaa. Paivaunet, guacamole, light cola ja pelikortit -> Avain onnelliseen elamaan!

Huomenaamuna aktivoidutaan ja lahdetaan Oaxacaan Jennya vastaan. Neiti Hanttu tulee keskiviikkoyona ja vaikka ollaankin dynaaminen trio niin mahtavaa nahda muitakin ystavia. Sen lisaksi villi huhu kertoi, etta Suomen tontut lahettaisivat tuliaisina mm. Seiskan ja pipareita (tervetullutta vaihtelua Meksikon Cosmolle ja kookoskekseille!).

Nyt juhlimaan Lucian paivaa, arrivederci!