Peace man!

No niin, ihan hienoa etta me takamuksinemme vastataan belizelaista kauneusihannetta, mutta saarella olo alkoi kayda todella kuumottavaksi. Loppujen lopuksi me ei enaa voitu juuri liikkua lahikauppaa kauemmaksi hotellilta, kun paikalliset rastamanit eivat saaneet vastakaikua kutsuilleen eivatka sitten suhtautuneet siihen ihan kypsimmalla mahdollisella tavalla... Taalla nainen ei ole ilman miesseuraa mitaan muuta kuin kahdella jalalla kaveleva kyljys, joka on vapaata riistaa kelle tahansa rico suavelle. Tiedan toki mista maine on tullut (kiitti vaan kaikille vapautuneille briteille jotka on paattaneet irrotella lomallaan...), silla taalla yleinen 1+1-logiikka on sita luokkaa, etta jos nainen on ilman avecia liikkeella niin sitten han on etsimassa sita elamansa bobmarley-reinkarnaatiota. Etta en voi suositella Caye Caulkeria hirvean hyvin yksin reissaaville leideille, jollei sitten todella hae intohimoista romanssia (tata ne ainakin kovasti meille lupailivat. Mene ja tieda).

Jotta kiusallisuus ei olisi loppunut hotellilla, tutustui Adam Bert-nimiseen paikalliseen, jonka kivikautiset kasitykset aiheutti aika paljon skismaa. Me yritettiin hienotunteisesti torjua se, kun taa "brother" yritti samaan aikaan seka iskea etta antaa moraalisaarnaa. Meidan nakemykset naisten asemasta ei todellakaan kohdanneet, joten aika usein keskustelut johtivat kiistelyyn siita, ollaanko me itsenaisia ihmisia vai huonosti kayttaytyvia hutsuja. Bert tuli jossain vaiheessa siihen tulokseen, etta ma en pida siita (taman paattely vei vain 4 paivaa, loistavaa...) ja ma sain olla rauhassa mauttomuuksilta, mutta Siiri ja Paula ei valitettavasti saastyneet. No, helpotus paasta mantereelle.

Noin yleensa Key Caulker on tosi upea paikka. Kun kyllastyttiin hotellilla piileskelyyn paatettiin menna sukeltelemaan ja nahtiin kaikkea jannaa, ainakin nain amatooriuimarin silmin. Rapuja, rauskuja, meritahtia, barrakudia... Ikavystytan teidat sitten lomakuvilla jahka tulen kotiin. Paljon kaikkee seikkailua olis ollut tarjolla (siis muuallakin kuin naiden latino lovereitten vallyjen valissa) , kuten esimerkiksi manatee-retkia (eli mennaan hairitsemaan rauhaarakastavia merilehmia, ei voi hyvaksya). Me kuitenkin tyydyttiin pysymaan rannan laheisyydessa.

Nyt ollaan taalla Punta Gordassa Belizen etela paassa. Huomenna otetaan laiva Guatemalaan ja jatketaan siita Hondurasiin, Omoaan, viettamaan ns. lepolomaa. Belize sai paljon anteeksi kuusituntisella bussimatkalla, joka vei viidakon lapi. En varmaan otokkakammoisena ihmisena paase ikina lahemmaksi sademetsaa, mutta maisemat todella mykisti. Belizelaiset eivat ehka voi leuhkia kaytostavoillaan mutta luonnonvaroja kelpaa kadehtia. Tosi mieleenpainuva matka vuoristossa, ja kohtuuhintaan 50-luvun bussilla, taas!

Jep, eli tassa taman hetken suunnitelmat. Hurrikaani Wilma pyorii tuossa ihan edustalla, tanailtana kylalaisten ois tarkoitus kokoontua yhdessa valvomaan tilannetta, koska tulossa on toistaiseksi syksyn isoin myrrakka. Me toivon mukaan valtetaan myrsky, joka varmaan ruhjoo pahiten juuri Yukatania seka Belizen Keysseja. Pidan teidat ajan tasalla, mutta kyllahan te tiedatte ettei meita mikaan pikku twister pelota!