Syntymapaiva kului sitten toissa, ja paivat taalla nakojaan normaalistikin venyvat seitsemasta yhdeksantuntisiksi (haloo, missa ay-liike...?). Mikas tassa raataessa, ilmaista orjatyovoimaa kuin ollaan. Siiri passitettiin heti ekan vuoron alussa kotiin tyoasuun epasopivien kenkien takia, mutta mina jain opettelemaan ulkoa smoothieiden sisaltoja seka tarjoilijan "Top Tenia" eli kymmenta kaskya, joita meilta tentataan tuon tuosta. Tyopaiva sujui itseasiassa huomattavasti paremmin kuin odotin, vaikka margaritoja ravistellessani onnistuin lennattamaan juomat ympari ravintolaa, seka itseni etta asiakkaiden paalle. Ravintolassa henkilokunta jarjesti mun merkkipaivani kunniaksi show´n, sain jaatelot naamaani (osan sain toki syodakin) seka kunniakierroksen ympari Bubba Gumpia. Mun kustannuksella on pilailtu paljon, mutta muut tyontekijat on hyvantahtoista ja hauskaa jengia. Meidan koti-Keisari, eli se jonka luokse huomenna muutetaan (ettei mene Cesarit sekaisin kutsutaan meidan tyokaveri/asuinkumppani Cesar Ramosia koti-Keisariksi ja Siirin semipoikaystavaa ihan Cesariksi, tai kavereiden kesken Keisariksi), on tosi rento ja reilu. Eli aidit, ei hataa, tyttarenne liikkuvat hyvassa seurassa.

Keskiviikkona olin jo valmiiksi rattivasynyt kun menin toihin. Kouluttajani oli vaihtunut ja uusi mentorini Gabo oli ihan sympaattinen tyyppi, mutta puhui mulle kuin jalkeenjaaneelle. Keskustelut menivat suunnilleen nain:

Gabo: "Katso, Mimi, taman on jaakaappi"

Mina: "Okei"

Gabo: "Tama oranssi kasvis on porkkana. Pork-ka-na. Ymmarratko nyt varmasti?"

Teki mieli iskea haarukka miehen kaden lapi, mutta se jai vain ajatuksen tasolle. Siiri ja mina ollaan kumpikin seka jarkyttyneita etta huvittuneita siita, miten vakavasti ravintolassa suhtaudutaan hummereihin ja sitruunansiivujen maaraan drinkeissa -ruokaahaan tassa vaan tarjoillaan, ei kehitella laaketta AIDS:iin. Paula on omaksunut stressittomamman "pitakaa alkuasukkaat katkarapunne"-asenteen, kun taas mina ja Siiri pantataan paivat pitkat dippejen sisaltoja yms. Tasta saisi todella viihdyttavan tv-ohjelman (tai sitten ei...), silla cancunlaisessa ayriaisravintolassa patevat viidakon lait ja vain vahvimmat selviaa... Unohtakaa Big Brother ja Robinson, taalla sita draamaa syntyisi! Keskiviikon kohokohta oli ehdottomasti se kun raflaan saapui seurueet seka italialaisia etta ranskalaisia. Olin tietty tyota hakiessani kirkkain silmin vaittanyt puhuvani naita kielia mennen tullen, joten oli varsin noloa todeta kielitaidon kadonneen totaalisesti. Pomojen seuratessa selan takana sain soperrettua vain etta je parle un petit peu frances. Voi elama...

Torstaina hoidin kaikki hommat yksin, mika vahensi paineita taman paivan "tarjoilijakokeelta". En vielakaan kylla tieda mita mikseja "Speckle Lemonadiin" tulee tai montako onzaa katkarapuja on "Shrimps New Orleansissa", mutta hei, ei tassa olla telotettavaksi menossa... Eli koittakaa kestaa tama jannitys, kerron sitten ensi kerralla onko mulla tulevaisuutta Bubba Gump-yhtiossa.